Kuulumisia

Tässä on menny jo monta päivää, kun alettiin ylipäätään leikkaamaan hiuksia. Naisten leikkaukset on jo tehty. Miesten leikkaukset alotettiin viikko sitten. Nyt alkaa jo sujua hyvin.
 Noin viikko vielä tätä jaksoa ja sitten alkaa värjäyksen teoria. Oon oottanu värjäystä jo koulun alotettua.
 Käytiin monta viikkoa sitten semmosessa näytöksessä kun Miraculos. Siellä näytettiin leikkaustapoja ja värejä jotka on nyt in :D. Otin pari kuvaa sieltä missä näkyy näitä malleja joiden hiukset on laitettu ja pari jossa laitellaan hiuksia lavalla.

Eilen leikkasin miespäähän eteenpäin pitenevän mallin. Sitten lopuksi yritin laittaa ne vähän hienommaks geelillä.

Tällä viikolla leikattiin tuo parta kanssa, kun se oli koko ajan tiellä. Parran käsittely tulee meille siis vasta ensi vuonna.

Alettiin käymään pään muotoja, että minkälaiset hiukset sopii minkä muotoiselle päälle. Ja huomasin, että oon lainannu semmosen kirjan missä on just tästä asiaa ja muutenki hiuksiin liittyvää. Tossa alempana on kuva siitä kirjasta ja samalta tekijältä toinen kirja, jossa sitten on vaatteista ja meikeistä. Suosittelen noita kirjoja, ihan älyttömän hyviä ja sitten siellä on kaiken lisäksi vinkkejä ja ohjeita miten laittaa hiukset tai jonkinlainen meikki.

Style- tyylikirja siinä käsitellään enemmän vaatteita. Beauty- kaikki kauneudesta kirjassa käsitellään ihosta ja sen hoitamisesta, meikkien tekemisestä. Laitan tän alle kuvat sisältöluetteloista.

-Emilia

Ihosairaudet osa 2

Rasvoittuminen

Hiuspohjan liiallisen rasvoittumisen syitä on monia, joista yllättäen yleisin on runsaasti rasvaa sisältävä ruokavalio, mikä kiihdyttää talirauhasten toimintaa. Syy saattaa löytyä myös hormonaalisista tai perinnöllisistä tekijöistä, stressistä, liiallisesta hikoilusta tai hiivasieni-infektioista. Rasvoittuvaa hiuspohjaa tulisikin hoitaa riittävän usein, oikeilla tuotteilla ja välttäen liian kuumaa vettä ja föönausta.
 Rasvoittumista voi vähentää oikeilla shampoolla. Joka pesee talin riittävän hyvin pois. Ja sekä tihennettävä hiustenpesua.

Kynsivallin tulehdus

Kynsivallintulehduksessa kynsivalli tulehtuu, turpoaa ja irtoaa kynnestä. Lapsilla ja usein myös vanhuksilla kynsivallintulehdus johtuu sivukynsivalliin tunkeutuvasta kynnestä (sisäänkasvanut kynsi). Varpaissa sisäänkasvaneen kynnen syynä voi olla ahtaat jalkineet tai muuten varpaisiin kohdistuva paine, esimerkiksi jalkapallon pelaaminen. Kynsivallintulehdus on tavallinen pihtikynsissä, jotka ovat tavallisia ikääntyneillä, mutta pihtikynsi voi olla myös traumaattinen.
 Tärkein kroonisen kynsivallin hoitokeino on märkyydeltä suojautuminen. Tarvittaessa on pidettävä suojakäsineitä. Pelkkä suojakäsine ilman aluskäsinettä ärsyttää kuitenkin usein enemmän kuin märkä työ sinänsä. Iltaisin kynsivallit tulisi voidella hydrokortisonivoiteella, jossa on bakteerien ja hiivojen kasvua estäviä aineita. Niitä käytetään ainakin 4 viikon ajan.

Koskaan ei kynsinauhoja saisi irrottaa kynsistä, vaikka naistenlehdet niin kehottavat tekemäänkin.

Huuliherpes

Huuliherpeksen on viruksen aiheuttama ihotauti (Herpes simplex-1).
 Huuliherpes on kaikkien elimistössä, mutta noin % ihmisistä se aktivoituu. Huuliherpes näyttää kirkkaalta rakkulalta, yleensä ylähuulen ja limakalvon rajalla.
 Herpes parantuu ilman hoitoa 1,5–4 viikossa. Apteekista saa reseptittä asikloviiriä tai pensikloviiriä (ks. asikloviirin lääkeopashaku sisältävää voidetta. Asikloviirivoidetta aletaan laittaa viidesti ja pensikloviirivoidetta jopa kymmenen kertaa vuorokaudessa heti herpeksen ensi oireiden ilmestyessä ja hoitoa jatketaan noin viisi vuorokautta. Asikloviiri ja pensikloviiri estävät viruksen lisääntymistä ihosoluissa mutta eivät tapa sitä. Julkaistujen tutkimusten mukaan voide lyhentää hieman herpeksen kestoaikaa, mutta muut, esimerkiksi hunaja, lääkkeettömät voiteet, geelit ja peittohoito hydrokolloidilevyllä ovat ilmeisesti lääkevoiteita tehokkaampia.




Silmätulehdus

Silmätulehdukseen viittaavat punainen silmä, silmän kipu ja alentunut näkökyky.

Osa silmän tulehduksista ei vaadi välttämättä kiireellistä hoitoa, mutta eräät silmän alueen tulehdukset kuten esimerkiksi endoftalmiitti, orbitaselluliitti ja sarveiskalvon tulehdus vaativat nopeasti silmälääkärin tutkimuksen ja hoidon.Silmän alueen kipu ja näkökyvyn alentuminen ovat merkkejä sairaudesta, joka edellyttää lääkärin tekemää tarkistusta ja hoitoa lähimpien vuorokausien aikana. Jos oireet viittaavat sarveiskalvotulehdukseen (valoarkuus, silmästä vuotaa kirkasta eritettä), on lääkäriin hyvä hakeutua vuorokauden sisällä.

Nuhan yhteydessä esiintyvä sidekalvotulehdus (punoitusta, rähmää, kirvelyä) voi asettua itsestään muutamassa vuorokaudessa nuhan parannuttua ja tällaisissa tapauksissa ei useinkaan tarvita erillistä lääkärikäyntiä.

Poikkeuksia ovat voimakasoireinen silmätulehdus ja silmäluomen voimakas turvotus pienellä lapsella ylähengitystieinfektion yhteydessä, etenkin jos silmätulehdukseen liittyy raju yleiskunnon lasku. Tällöin syynä saattaa olla silmäkuopan alueen tulehdus, jolloin lääkäriin on syytä hakeutua vuorokaudenajasta riippumatta. Samoin jos oireet viittaavat silmänsisäiseen tulehdukseen (ks. alla), tulee lääkärin vastaanotolle hakeutua ensi tilassa.

Virukset

Täit,ovat hiuspohjassa eläviä hyönteisiä. Ravinnon ne saa verestä.

 Täi on noin 2-3mm pituinen. Täin munat (saivaret) kiinnittyvät hiuksen pintaan, mikä aiheuttaa kutinaa ja näppylöitä.

 Täit huomataan munista, yleensä niskan ja korvien alueen hiuksista. Ihminen ei näe silmällä täitä, mutta saivareet näkee.

 Täit leviää helposti päähineiden ja työvälineiden välityksellä.

 Täit häädetään poistamalla saivareita tiheäpiikkisen kamman avulla ja pesemällä täishampoolla. Sekä pestään vuodevaatteet ja päähineet.

Rokot

Rokkotauteja ovat:

• parvorokko
• tulirokko
• vauvarokko
• vesirokko

• vyöruusu

• enterorokko
• yskänrokko

Moniin infektiotauteihin liittyy iho-oireita, mutta joidenkin tautien kohdalla laajalle levinneet iho-oireet ovat varsinainen pääoire. Tällaisia tauteja kutsutaan rokkotaudeiksi tai eksanteemataudeiksi (eksanteema on ihottuma). Rokot ovat virusten aiheuttamia. Ainoa poikkeus on streptokokkibakteerin aiheuttama tulirokko. Monissa muissakin infektiotaudeissa kuten virustaudeista HIV-infektiossa ja mononukleoosissa. Mononukleoosi ("pusutauti") ja bakteeritaudeista stafylokokin aiheuttamassa toksinen sokki -oireyhtymässä voi esiintyä yli vartalon menevää ihottumaa. Näitä ei kuitenkaan luokitella rokkotaudeiksi.

Infektiot

Infektiotauteihin eli tartuntatauteihin luokitellaan sairaudet, joiden aiheuttaja on mikrobi tai mikrobin tuottama toksiini eli myrkky. Taudinaiheuttaja siirtyy (tarttuu) ihmisestä, eläimestä (zoonoosi) tai ympäristöstä. Sana "kulkutauti" on vanha nimitys ja sitä käytetään lähinnä kuvattaessa historian suuria epidemioita, kuten isorokkoa, ruttoa, lavantautia ja kurkkumätää.
 Suurin osa päivittäin saamistamme vieraista mikrobeista on sellaisia, jotka eivät lainkaan aiheuta sairautta muuten terveille, vaikka ne tarttuisivat ihollemme tai limakalvoillemme. Ne poistuvat yleensä minuuteissa tai tunneissa iholtamme tai limakalvoiltamme luonnostaan tai pesemisten yhteydessä. Osa ympäristöstä saatavista bakteereista voi myös jäädä pitemmäksi ajaksi oman luontaisen bakteeristomme joukkoon aiheuttamatta kuitenkaan sairautta. Tartunnassa saatujen mikrobien määrä suhteessa infektion käynnistymiseksi tarvittavaan annokseen, elimistön yksilöllinen vastustuskyky ja mikrobin taudinaiheuttamiskyky vaikuttavat siihen, että mikrobi aiheuttaa tartunnan jälkeen infektiosairauden.

Torjunnan kannalta tärkeintä on, millä tavoin mikrobi löytää tiensä henkilöstä toiseen. Käytännön ero aerosoli- ja pisaratartunnalle on, että aerosolitartunnan voi saada vaikka vain oleskelisi etäällä samassa huoneessa mikrobia erittävän kanssa ja jopa saapuessaan sinne vähän erittäjän poistumisen jälkeen. Pisaratartunta vaatii lähikontaktin ja yleensä pidemmän yhdessä vietetyn ajan.

Monet infektiot voivat tarttua usealla tavalla. Hengitystieinfektioiden, niin flunssien kuin influenssankin, tärkein tartuntatie on viruksen kulkeutuminen toisesta henkilöstä tai ympäristöstä käsiin ja niiden kautta omaan nenään tai suuhun. Pisaratartunta on vähemmän tehokas tartuntatie. Veren välityksellä tarttuville infektioille, hepatiitti C -tartuntaa lukuun ottamatta, sukupuoliyhteys on tehokkain levittäjä, vaikka yhteen yhdyntään liittyykin vain pieni riski (pienempi kuin 1:100). Tehotonkin tartuttaja voi olla tehokas levittäjä, jos tartunnalle altistutaan usein.

-Emilia

Ihosairaudet osa 1

Parturi-kampaaja kohtaa työssään erilaisia iho-ongelmia, joten on hyvä tietää joitakin perusasioita, kuten

• mistä ihotaudit aiheutuvat
• miten ihotautien tarttuminen ehkäistään
• milloin asiakas tulee ohjata lääkärin tutkittavaksi.

Psoriasis

Psoriaasi on ihon monimuotoinen krooninen tulehdustauti, joka voi puhjeta missä iässä tahansa.

Ihopsoriaasia voi olla kaikilla ihoalueilla (taipeissa, päänahassa, kasvoissa, kämmenissä, jalkapohjissa ja sukuelimissä) ja kynsissä. Ihottuman laajuus vaihtelee muutamasta pienestä pisarasta tai läiskästä lähes koko ihon peittävään muotoon.

Ihopsoriaasia hoidetaan silloin, kun siitä on haittaa. Ihopsoriaasin vaikeusasteen arvioimisessa otetaan huomioon iho-oireiden laajuus ja voimakkuus, oireiden kuten kutinan ja kivun voimakkuus, taudin vaikutus elämään ja elämänlaatuun ja aikaisempien hoitojen vaikuttavuus.
 Lieväoireisen ihopsoriaasin hoidoksi riittää paikallishoito.


Psoriaasis hiuspohjassa         Psoriaasis läiskijä

Kaljuuntuminen

Pälvikalju, joka on tulehduksellinen autoimmuunisairaus.  Pälvikaljussa hiuksia ja partaa irtoaa läiskittäin hyvin tarkkarajaiselta alueelta. Hiukset saattavat kasvaa takaisin yhtä ennalta arvaamatta kuin ne ovat aluksi lähteneet.
 Oireita ja etenemistä ei voida ennakoida. Harvinaisimpia ja voimakkaimpia pälvikaljun muotoja on alopecia totalis, jossa hiukset lähtevät koko pään alueelta, ja alopecia universalis, jossa hiukset ja kehon ihokarvat katoavat.
 Pälvikaljua on sekä miehillä, että naisilla. Yleisintä 20-50-vuotiailla. Tauti on yhteydessä atooppiseen yliherkkyyteen, perinnöllisyyteen ja laukaisevana tekijänä stressiin.

Perinnöllinen hiustenlähtö eli niin sanottu miespuolinen kaljuuntuminen on yleisin hiustenlähdön syy.
 Miespuolisen kaljuuntumisen syynä on elimistön testosteronitason korkeus tai herkkyys testoteronin haittavaikutuksille.
 Androgeeninen hiustenlähtö on tyypillisempää valkoisille ihmisroduille, ja se voi alkaa milloin tahansa hyvinkin nuorena, 12-40 vuoden iässä.
 Kaikilla terveillä miehillä on miessukupuolihormonituotanto, mutta kaiki eivät kaljuunnu.
 Naisilla hiustten harveneminen esiintyy hajanaisena hiusten harvenemisena päälaella ja keskijakauksen alueella.

Sairaudet

Päänahan silsa on harvinainen. Siinä hius ei lähde juurineen vaan katkeaa. Sen takia päänahalle jää lyhyt sänki.



Päänahassa voi olla karvatuppitulehdusta aiheuttavia tauteja, joissa hiukset harventuvat yksittäin, joskus pieninä läiskinä. Osassa tapauksista karvatuppitulehdus parantuu arpeutumalla. Arpi on hivenen kuopalla ja siinä on muutaman millimetrin läpimittainen kalju läiskä.


kuvassa karvatupentulehdus

 Pseudopelade, valepälvikalju, muistuttaa pälvikaljua, mutta siinä hiusjuuret tuhoutuvat samalla, kun hiukset lähtevät. Myös monet ihotaudit, kuten punahukka ja punajäkälä sekä useat tulehdukselliset taudit aiheuttavat arpeuttavaa hiustenlähtöä.

Hilseily

Kiihtynyt solujen tuotanto, hilseily, on hiuspohjan epätasapainotila. joka ilmenee ihon pinnan näkyvänä hilseilynä kuolleen pintasolukon kasaantuessa. Hilseongelmainen hiuspohjan iho uusiutuu noin 20 päivässä eli huomattavasti nopeammin kuin tavallinen iho.
 Hilseilyn syytä ei aina pystytä selvittämään, sillä se voi olla seurausta monista eri tekijöistä, kuten hormonitoiminnasta, ravitsemuksesta, säävaihtelusta tai väärästä kotihoidosta. Hilseilyyn ja sen voimakkuuteen voivat vaikuttaa myös muun muassa hiuspohjan liian usein toisttuva pesu tai kuivattava pesutuote. Hilseily liittyy usein lisääntyneeseen hiuspohjan talin eritykseen eli rasvoittumiseen.
 Rasvaisen hiuspohjan tunnistaa hilsekasautumista, jotka irtoavat hiuspohjaa käsiteltäessä. Hiuspohja ja hiukset tuntuvat öljymäisiltä ja rasvaisilta sormenpäillä hierottaessa.
 Rasvainen hilse on kellertävää ja paksua, ja se takertuu hiuspohjaan ja hiuksiin. Hiuspohja on punoittava ja kutiava, ja siinä on finnejä.
 Kun sarveistuneeseen ihosolukkoon sekoittuu talia, hikeä, bakteereita ja muuta likaa, seurauksena voi olla hiuspohjan tulehdustila, jossa bakteerien ja sienien kasvu on lisääntynyt.
 Tulehtunut hiuspohja on ärtynyt, jolloin ihon solutuotanto kiihtyy saadakseen sen tasapainoon. Näin hilseilyn noidankehä on valmis.
Hilseily voi siis olla myös ihon suojautumiskeino ärsytystä vastaan. 
 Hiuspohjan kuivumista voivat aiheuttaa säätilasta johtuvat ilmiöt, kuten talvella vähäinen ilmankosteus. Kuiva hilse irtoaa hiuspohjasta helposti pienehköinä hiukkasina. Yleensä se levittyy hiuksiin ja varisee niistä hartioille. Hiuspohja voi olla kiristävän tuntuinen, koska sen talituotanto on vähentynyt ja epidermiksen sarveiskerroksen kosteuspitoisuus on pienentynyt.



-Emilia